Olen keksiny jo yhen ratkasun vitutukseen, nimittäin mönkkärin selkää ja mettään tai pyörällä liikkeelle, saa etes vähän purettua energiaa. Ainut mikä ottaa päähän onse etten pääse kunnolla kairaan, ko siellä on vielä lumet maassa..
Nojoo mutta onse ihmeellinen tuo mettä ja luonto kuinka se auttaa tilanteesa ko tilanteessa. Son suuri tämmöselle mettänpeikolle, ja näin kesän alun tultua ja hiirenkorvien ilmestettyä, alkaa tämän tyvären mielessä jo liikkua, mikäpä muukhan ko leikot, se kesän kohokohta ko saa valvoa kilpaa auringon kanssa, tehä sitä työtä mitä tahtoo ja rakastaa!
Huhuh meikä leikki reipasta ja poljin törmängin vanhalle aijalle. Jännä miten ajat muuttuu, sielläkhän ole erotuksia ollu minun muistin aikana.. Pitäis vissiin purkaa koko aita.
Huhuh meikä leikki reipasta ja poljin törmängin vanhalle aijalle. Jännä miten ajat muuttuu, sielläkhän ole erotuksia ollu minun muistin aikana.. Pitäis vissiin purkaa koko aita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti