Äidinkielen juttuja

Kirjallisuus tutkielma;
 ROSA LIKSOM

Emilia Yli-Suvanto
Ounasjoenperuskoulu
1. Toukokuuta 2014

 

1.    Johdanto

Kuten, kuten, kuten, kuten, kuten….. Ei vaan Liksom, Rosa Liksom ja Yhden yön pysäkki. Kuulin kirjasta ensimmäistä kertaa äidinkielen kirjavinkkauksessa, jossa edellä mainittu kirja esiteltiin. Kirja jäi mieleeni ja myöhemmin kirjallisuustutkielmaa varten kyseinen teos palasi esille mieleni onteloista. Juttelin meidän koulun kirjastonhoitajan kanssa eri vaihtoehdoista ja päädyimme yhdessä tähän teokseen.

Kiinnostukseni Liksomiin kumpusi hänen lappilaisesta syntyperästään, hyvin erilaisesta tavasta kirjoittaa, sekä hänen aiheistaan.  Hän nimittäin kirjoitti ironisia parodioita kauheista ihmiskohtaloista, itsemurhaan ajautuvista henkilöistä, joita kukaan ei kaivannut. Edellinen lause on hienohko kärjistys tekstistä ja tarkemmin paneudun aiheeseen myöhemmin, sillä kirjassa Yhden yön pysäkki minua kiehtoivat novellipätkät, jotka olivat hyvin erilaisia, mutta kaikki niin surullisia.

 

2.    Asiaa Rosa Liksomista  

Henkilönä;
Rosa Liksom on vain taiteilija nimi henkilölle Anni Ylävaara, joka on syntynyt Ylitorniolla vuonna 1958. Hän on opiskellut antropologiaa Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Moskovassa. Hän on asunut Kööpenhaminan Kristianin vapaakaupungissa, kierrellyt Siperiassa, Mongoliassa, Kiinassa ja jopa Austinissa Texasissa. Nykyisin hän asuu Helsingissä. 

Kirjailijana ja kuvataiteilijana;

Hän on kirjoittanut useita novellikokoelmia, romaaneja, näytelmiä ja lastenkirjoja. Maineikkaimpia hänen teoksistaan ovat novellikokoelmat Yhden yön pysäkki (1985), Unohdettu vartti (1986), sekä Maa (2006), ja romaanit Kreisland (1996), Reitari (2002), sekä Hytti nro 6., joka voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2011.  Hänen teoksiaan on käännetty monille muillekin kielille, eli suosio ei jää ainoastaan Suomen rajojen sisäpuolelle. Liksom on kunnostautunut myös kuvataiteilijana, tehden maalauksia, sarjakuvia ja elokuvia. Hänen teoksiaan on ollut esillä vuodesta 1985 alkaen monissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomailla. Monet museot, yritykset ja säätiöt ovat hankkineet hänen teoksiaan kokoelmiinsa.

Palkintoja kaapissa;
Liksom on saanut mm. J.H Erkon ja Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnot, Lapin läänin taidepalkinnon Valtion kirjallisuuspalkinnon, Vuoden Kiila –palkinnon,  Euroopan yleisradioliiton elokuvakäsikirjoituspalkinnon, sekä jo aiemmin mainitsemani Finlandia-palkinnon.

Liksomista sanottua;

Jaana Märsynaho kuvailee kirjassa Pohjois-Suomen kirjallisuus historia, Rosa Liksomia näillä sanoilla, jotka mielestäni ovat hyvinkin osuvia ja kertovat hänen tavastaan ja erikoisuudestaan hyvin;

”Parhaimmillaan Liksom on kirjoittaessaan Lapin syrjäkylien ihmisistä heidän omalla murteellaan. Murre rytmittää kirjoituksen ääneen puhutun kaltaiseksi ja antaa henkilöille autenttisuuden sävyä: tällaista elämä todella on pohjoisessa. Arkaainen puheenparsi kasvattaa Tarkan mukaan Liksomin ihmisistä miltei myyttisiä; Kreisland-romaanin (96) Juho Gabrielin vuotuistöissä, syysviljan puinnissa ja uitossa koko entinen elämänmuoto elää väkevänä, lähes paratiisillisena vastakohtana turmeluksen maailmalle. ”

 

3.    Liksomin teksteistä paistaa parodia, mitä se tarkoittaa?

 Parodia sankirjasta;
Parodia on ivallinen, piikittelevä mukaelma jostakin tunnetusta ja vakavasta aiheesta tai teoksesta.

Miten Kirjailija käyttää parodiaa teksteissään;
Kirjailijan tekstit ovat täynnä julmaa parodiaa, jota ei voi kuin ihmetellä. Hänen henkilökuvissaan miehet ovat usein heikkoja elämänsä halun menettäneitä, ja naiset vahvoja henkilöitä, joita mahdollisesti hyväksikäytetään tai jollain muulla tavalla kaltoin kohdellaan. Lukemani teos on valmistunut ennen kuin hänen vahvimmat naishahmonsa astivat esiin. Juuri nämä hahmot, saavat minut haluamaan lukea lisää Liksomia. Parodia ei ole aivan suoraa, mutta sitä todella pursuaa hänen teksteistään ja asiat joita voisi ilmaista hellemmin, hän jysäyttää suoraan karusti lukijan silmille.

 Minkä merkityksen se nostaa kirjoituksille;
Kirjoitukset eivät olisi mielestäni mitään, ainakin minun on hyvin hankala kuvitella hänen tekstejään ilman tätä ironista parodiaa, jota kirjoitukset pursuavat. Sen sijaan tämä parodian ironisuus, erottaan hänen kirjoitukset kenen vaan teksteistä ja tuo hänelle jotain omaa, jotain omaperäsistä, kuin identiteetin, josta tunnistaa kirjoittajan. En ole lukenut vielä paljoa kirjoja ja tietenkin on olemassa muitakin saman lajin edustajia, mutta minulle Liksom oli ensimmäinen tällaista surkuhupaisaa, karua murhenäytelmää, ironisesti ja nauraen, tavallaan pilkaten lukijan tunnetta ja henkilöä itseään, tuottava kirjailija. Täytyy sanoa, että se kolahti ja pahasti! Todella herätti tunteita, ja eikö taiteessa (mielestäni kirjallisuus on taidetta myös) ole kyse siitä, että istuttaa katsojan/kuuntelijan/lukijan päähän jotain tiettyjä ajatuksia, herättää niitä ja luo mielikuvia. Aina asioita ei voi kertoa suoraan vaan ne pitää luoda salakavalasti yleisön ajatuksiin kytemään.

 

4.     Yhden yön pysäkki – novellikokoelma

Kirja pähkinänkuoressa;
Kirja on itseasiassa novellikokoelma, joka on täynnä erilaisia novelleja. Novellit on jaettu neljään eri aiheeseen; stessi, kaivopiha, stessi, Euroopan eteisaula, 67 astetta pohjoista leveyttä ja Neljä variaatiota.  Ensimmäisessä osassa on kaupunkilais-tarinoita ihmisten monologeja heidän yöstään, elämästään tuntemuksistaan ja tapahtumistaan. Seuraavassa on samaa kaava, tosin miljöö vaihtuu ulkomaille ja kolmannessa ollaankin jo pohjoisessa. Neljäs osuus sisälsi vain neljä novellia, jotka jäivät minulle hieman vieraiksi, kaikista oli toisin aistittavissa jokin eroottinen lataus.  Kuitenkin jokaista novellia yhdistää suru, kaipuu, elämänilon menetys, yksinäisyys tai muun maailman pahuus.

Mitä minulle lukijana jää kirjasta käteen?;

Novellit herättävät hyvin monenlaisia tunteita, enimmäkseen negatiivisia, ja välillä niin ironisia, että tekstille on jopa pakko naurahtaa, vaikka se onkin aivan järkyttävää. Olen hyvin tunteellinen persoona ja sain välillä lukea kirjaa raivon vallassa, mutta silti en kyennyt lopettamaan vaan janosin lisää ja lisää ja lisää. Kirjassa oli sopivasti vaihtelevuutta miljöiden ansiosta, ja saatoin hyvin eläytyä tarinoihin. Teksti oli niin yliampuvan teennäistä, että siihen alkoi jopa uskomaan. Kirja on toki ”vanha” julkaistu vuonna -85, silti se on mielestäni ajaton, ja omalla tavallaan voisi kertoa ihan nykypäivästä. 

Teos laittoi minut miettimään ns. yhteiskunnan epäkohtia tai ei, ei, epäkohtia, vaan sitä pahuutta ja toisten kärsimystä, jolta me hyvinvoivat ihmiset vain suljemme silmämme ja syytämme henkilöitä itsejään.  Mikä on ajanut novelleiden kertojat narunpäähän, siihen surulliseen pisteeseen, mikä.  Novelleissa kyllä kerrottiin hyvin kyseisten henkilöiden elämänkertaa, mutta vain kyseisen henkilön osalta. Miksi nuori tyttö antaa jonkun panna itseään kylmällä lattialla, miksi.

Päädyin lukemaan kirjablogista Yöpöydän kirjat, jota kirjoittaa oululainen Tiina Tolonen arvostelua Yhden yön pysäkistä. Arvostelunsa alussa hän kuvailee juurikin tuota ensimmäistä osiota stessi, kaivopiha, stessi. Alan nauraa hänen kuvaukselleen, jonka olen nyt liittänyt tähän tutkielmaani.

 

 ”Teos on täynnä mielenterveyden ongelmia, väkivaltaa, itsetuhoisuutta ja seksiä sekä huumeiden, alkoholin ja tupakan käyttöä, toisin sanoen pohjoista hysteriaa Helsingissä.”

Minä en osaa sanoa mikä minua kyseisessä otteessa niin huvittaa. Itse teos tuntui jättävän minuun hyvin erilaisen tunnelman, kuin muutamiin muihin joiden arvosteluihin olen törmännyt omaa tutkielmaani tehdessä. Minua kauhistuttaa ajatus siitä, ettei kukaan välitä, että kuinka yksi ihminen kuolee, on murheellinen, masentunut, elää surkeaa elämää, eikä kukaan välitä! Muita sen sijaan tuntuu kauhistuttavan asiat, joita novelleissa tehdään; ryyppääminen, itsetuhoisuus, itsemurhat, huumeet, yms. Semmoista tapahtuu, ei näin kärjistettynä välttämättä, mutta voin hyvin soveltaa novelleja moniin tosielämän tarinoihin.

Yhden yön pysäkki on paranoidinen teos, jonka alkuperäisestä ajatuksesta en tiedä. Mikä on innoittanut kirjailijan tähän surkuhupaisaan novellikokoelmaan? Yritin googlailla ja hakea kirjoista tietoa asiasta, mutten löytänyt kirjailijan itsenä kertomana juuri mitään tähän liittyen. Näin ollen en voi olla varma olenko käsittänyt kirjaa oikein, mutta minulle, nuorelle tytölle, se jätti paljon kysymyksiä mieleen ja epäilenpä sen vaikuttavan maailmankuvaani jollain tavalla, jännä nähdä.

 

5.    Lopuksi

Henkilökohtaisesti minulle oli yhtä tuskaa tehdä tätä tutkielmaa, vaikka kirjoittaja ja aihe olivat mielenkiintoiset, en pystynyt keskittymään kunnolla. Jossain vaiheessa tehdessäni itse kirjasta kertovaa osiota sytyin ja tekstiä alkoi syntyä. Muuten tämä työ oli minulle hyvin vaikeaa ja pakolla puurtamista. Koko ajan tuntui löytyvän muuta mielenkiintoisempaa tekemistä, niin ripsien tutkimista, kalenterin tutkimista, soittelua kavereille, jopa siivoaminen kävi mielessäni.

Tätä työtä tehdessäni kuitenkin sain paljon uutta tietoa Liksomista ja haluan lukea muitakin hänen teoksiaan. Ehken ihan tällä sekunnilla, mutta myöhemmin tulevaisuuden saatossa. Minua kiehtoo hänen tapansa kirjoittaa lukijaa säälimättömällä tavalla juuri sitä mitä hän itse tahtoo.

 

6.     LÄHDELUETTELO

http://kirjakissa.blogspot.fi/2012/09/rosa-liksom-yhden-yon-pysakki.html

Tuuri,  Antti; Pieti, Ulla; Knuutila, Seppo 1992. Kirjailijoiden Kalevala. Porvoo: Bookwell Oy
Carlsson, Sinikka; Huhtala, Liisi; Karkulehto, Sanna; Leppihalme, Ilmari; Märsynaho, Jaana 2010.  Pohjois-Suomen kirjallisuushistoria. Tampere: Tammerprint Oy
Nurmi, Timo; Rekiaro, Ilkka; Rekiaro, Päivi; Sorjunen, Timo 2001. Gummeruksen suuri sivistyssanakirja. Jyväskylä: Gummeruksen kirjapaino Oy
http://www.google.fi/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&frm=1&source=images&cd=&docid=eeQhDgcmvEvihM&tbnid=2VXLN1-mGq5WaM:&ved=0CAIQjBw&url=http%3A%2F%2Ffc03.deviantart.com%2Ffs36%2Fi%2F2008%2F245%2F8%2F9%2FThe_End_by_kkishuu.jpg&ei=NpdiU8GjF9LdygPR14CwAQ&bvm=bv.65788261,d.bGQ&psig=AFQjCNG1pX4QY_SgFF-g8oBMqhyUF631cA&ust=1399056518430182