Kirjoitelma

Äidinkielen kirjoitelma, perustuen löyhästi Kalevalaan ja sieltä, Ainon karmeaan kohtaloon.

Piilotettu tuska

Pienen tytön hymy suu, korviin asti kohdistuu. Jo pikkutyttönä Evannalla oli suloinen hymy ja naurava luonne. Kasvaessaan tuo neiti pirteä valloitti lähes jokaisen ihmismielen avoimella asenteellaan. Leikeissä kaikki lapset halusivat olla  Evannan kanssa, kuin myös koulussa jokainen halusi jakaa salaisuutensa juuri Evannalle ja hän oli nuoruutensa poikien ympäröimänä. Monet ihmettelivät miten yhdellä tytöllä voi olla ystäviä ympäri kyliä, ympäri Suomea ja jopa muutamia maailmalla. Tähän tyttö vain kohautti olkapäitään ja totesi etteivät minusta kaikki pidä, vaan on myös ihmisiä, jotka tuijottavat alta kulmien. Vaikkei tyttö sitä tiennyt, syynä tähän käytökseen oli ihmisten mustasukkaisuus ja kateus tytön upeasta persoonasta ja elämästä. Jokainen, joka näki tytön, ei voinut olla kadehtimatta tätä. Ei tyttö erityisen kaunis ollut, eikä paras koulussa tai töissä, taikka paras urheilussa tai musiikissa. Tytön kasvot kuitenkin erottuivat massasta sillä hänestä suorastaan hehkui valoa.  Koulussa ja työelämässä hän suoritti kaiken positiivisuudella ja energialla.

 

Se pieni tyttö kasvoi jo nuoreksi naiseksi, josta edelleen paistoi sama ilo, kuin ennenkin. Toisaalta joku hyvin tarkkanäköinen olisi voinut huomata pieniä säröjä tuossa neidossa, mutta Evannan elämään ei sattunut ketään tarpeeksi tarkkanäköistä, ei ketään, joka olisi kyennyt huomaamaan nuo pienen pienet muutokset. Hän itse tajusi joitakin mielensä muutoksia, muttei käsittänyt tilannetta, ennen kuin oli liian myöhästä jos silloinkaan. Näin ollen tytön kohtalo oli sinetöity.

Muutokset hänessä olivat salakavalia, joita harva olisi nähnyt. Evanna oli saanut koulut käytyä ja oli työllistynyt media-alalle, tehden keikkatöitä erilaisissa projekteissa kuvaussihteerinä, itseasiassa suhteellisen hyvällä menestyksellä. Ystäväpiiri hänen ympärillä oli aina ollut laaja, ja vaikka osa vanhoista ystävistä jäi unholaan, osa pysyi ja uusiakin hän sai. Eivätkä ystävät jääneet etäiselle tasolle, vaan olivat läheisiä Evannalle. Hänen perhesuhteensakin olivat hyvät. Isä ja äiti olivat yhdessä, vaikka nykymaailmassa kolmasosa avioliitoista päätyy eroon. He molemmat olivat terveitä, samoin kuin Evannan tädit ja sedät, jälkeläisineen, pappa ja sisarukset.

Heidän perheessään on aina ollut tapana viettää aikaa yhdessä ja yleensä jollakulla sisaruksista oli kavereitaan mukana illanvietoissa. Erään kerran Evannan vielä kotona asuessa, hänen isoveljensä Jouko toi pari kaveria mukanaan perheen kisakatsomoon, joista toinen iski heti silmänsä Evannaan ja tämän positiiviseen luonteeseen, joka jaksoi uskoa Suomeen, vaikka muut sanoivat pelin olleen jo menetetty. Eikä aikaakaan kun Janne alkoi piirittämään itseään kolmea vuotta nuorempaa tyttöä, mutteihan ikäerosta ollut haittaa, sillä tyttö oli kypsä ikäisekseen ja kuitenkin jo melkein kahdeksantoista.  Koko perhe oli innoissaan nuorestaparista, ja äiti varsinkin iloitsi tyttärensä puolesta. Evanna itse suhtautui Janneen hieman varauksella, vaikkakin tämä oli oikea unelma vävy, hyväkuntoinen ja hyvänäköinen, opiskeli lakimieheksi ja omasi komean lauluäänen, mies oli oikea hurmuri. Edellä mainitut seikat, perheen suhtautuminen ja Jannen palava kiinnostus, saivat kuitenkin Evannan vastaamaan miehen tunteisiin.

Kuulostaa täydelliseltä vai mitä? mikä oli pielessä ja mikä ajoi tytön siihen karmaisevaan kohtaloon, mikä häntä odotti?

Koko nuoruutensa tyttö koki olonsa ulkopuoliseksi, vaikka nauttikin huomiosta, hänelle se oli vain pintaa. Hän kykeni salaamaan surunsa, hautaamaan jokaisen pienen ikävän ja kärsimyksen tunteen syvälle sisälleen, miettien huonoja asioita yksin iltaisin, jos silloinkaan. Tytöllä ei ikinä ollut ollut parasta kaveria ja hän tunsi, ettei kukaan voi koskaan täysin häntä ymmärtää. Hän tunsi olonsa niin erilaiseksi. Työstään hän kyllä nautti, mutta otti jokaisen pienen epäonnistumisen itseensä, eikä kyennyt niitä unhoittamaan, vaikka kukaan muu niitä tuskin muisti kauempaa kuin päivän. Nekin jäivät häntä kaivertamaan. Samalla tyttö poti huonoa omatuntoa, ettei ehtinyt aina nähdä ystäviään, kun nämä tapaamista ehdottivat. Sekä inhoten tunnetta kun, hän ei pystynyt auttamaan ystäviään näiden ollessa surullisia. Kaiken tämän lisäksi häntä kaiversi ajatus, miksei rakasta ehkä maailman täydellisintä miestä. Kerran hän yritti äidille puhua asiasta, mutta hänen äitinsä ei kuunnellut, vaan intoili nuorenparin yhteen muutosta.

Hetki hetkeltä, päivä päivältä, Evanna tunsi itsensä yhä rikkinäisemmäksi ja huonommaksi ihmiseksi. Hänen sydämensä ja aivonsa tuhosivat häntä pala palalta sisältä päin, mutta koskaan tuo tyttö ei kenellekään maininnut pahasta olostaan, vaan jaksoi olla pirteä ja eloisa.

Kuitenkaan ihminen ei kykene kauaa salaamaan tunteitaan, vaan eräänä torstai-iltana Evanna ilmoitti miehelleen lähtevänsä kävelylle, tähän Janne vastasi lupaamalla laittaa iltapalaa valmiiksi. Tuo hymysuinen tyttö ei kuitenkaan koskaan saapunut iltapalalle, ja illan pimetessä Janne huolestui rakkaastaan, alkaen selvittää mihin tämä oli jäänyt. Soiteltuaan heidän tutuilleen, Janne vain suuttui Evannan yhtäkkisestä katoamistempusta ja muutaman viskipaukun jälkeen laittoi vihaisena, kaivaten rakastaan, nukkumaan. Seuraavana päivänä hän teki ilmoituksen poliisille ja todella huolestui Evannasta. Kaikki ihmettelivät tätä ja luulivat jonkun kidnapanneen naisen, mutta tuo neiti hymysuu löytyi kaupungin läpikulkevasta joesta hukkuneena.

Perunkirjoituksessa paljastui Evannan läheisilleen jättämä kirje, jossa oli vain nämä kolme lausetta;

Olen heikko, enkä jaksa enää.

Olette antaneet minulle upean elämän täynnä ihania hetkiä.

Antakaa anteeksi, rakastan teitä.