Suomalainenko
Luin Roman schatzin; Rakkaudella, Suomesta (2005) (katkelmia), ainoastaan nämä pienet otteet itse teoksesta saivat minut pohtimaan mitä on olla suomalainen. Luin katkelmat jo jokunen aika sitten englanniksi, jolloin lähinnä nauroin Schatzin kuvaukselle meistä. Nyt luettuani samaisen tekstin suomeksi tuli mieleeni: ”Jos suomalaiset ovat tällaisia, olenko minä edes suomalainen?” Minä, joka rakastan tätä takapajuista pientä maata idän ja lännen välissä, jolle isänmaallisuus on tärkeä asia, joka tykkää erilaisesta kielestämme ja joka kannattaa Suomea urheilussa henkeen ja vereen (liittäen isänmaallisuuden urheiluun), aloin miettimään olenko suomalainen ja/tai miksen tunnista itseäni tekstistä. Ei auttanut kuin lukea toiseen otteeseen ja alkaa pohtimaan asiaa.
Luin Roman schatzin; Rakkaudella, Suomesta (2005) (katkelmia), ainoastaan nämä pienet otteet itse teoksesta saivat minut pohtimaan mitä on olla suomalainen. Luin katkelmat jo jokunen aika sitten englanniksi, jolloin lähinnä nauroin Schatzin kuvaukselle meistä. Nyt luettuani samaisen tekstin suomeksi tuli mieleeni: ”Jos suomalaiset ovat tällaisia, olenko minä edes suomalainen?” Minä, joka rakastan tätä takapajuista pientä maata idän ja lännen välissä, jolle isänmaallisuus on tärkeä asia, joka tykkää erilaisesta kielestämme ja joka kannattaa Suomea urheilussa henkeen ja vereen (liittäen isänmaallisuuden urheiluun), aloin miettimään olenko suomalainen ja/tai miksen tunnista itseäni tekstistä. Ei auttanut kuin lukea toiseen otteeseen ja alkaa pohtimaan asiaa.
Oikeastaan
edelleen luen suurinta osaa tekstistä naureskellen ja myöntäen asiat, tosin ainakaan nuoret
eivät odottaisi liikennevaloissa yöllä, eivät kyllä aina päivälläkään, ja monille
nuorille mökkeilykin on tuskaa, ellei ole todella hyvä seura. Schatzin
kirjoitus käyttäytymiskulttuurista kuitenkin kolahti ja juuri se sai minut
pohtimaan asioita.
Schatz kuvailee meitä hyvin juroksi kansaksi,
minkä en sanoisi aivan pitävän paikkaansa, sillä se riippuu aivan ihmisestä
itsestään ja tämän luonteesta. Minä itse katson ihmisiä silmiin ohi
kävellessäni, ja joskus hymyilen ohikulkeville ihmisille. Esimerkkinä
suomalaisesta juroudesta Schatz kehottaa menemään tavaratalossa hissiin ja
alkamaan jutustelemaan suomalaiselle niitä näitä, jolloin suomalainen alkaa
hermoilemaan. Noh voin myöntää, etten itse aloittaisi hississä keskustelua,
joissakin muussa tilanteessa, jossa on minua ja vastapuolta yhdistää jokin
tekijä saatan vaihtaa muutaman sanasen. Mikäli kuitenkin toinen osapuoli alkaisi
juttelemaan minulle tavaratalon hississä, en näe mitään estettä vastata hänelle
ja jatkaa jutustelua.
Schatz
toteaa; ”Suomalainen kohteliaisuuskäsite on erilainen kuin muissa maissa
yleensä. Useimmissa muissa kulttuureissa kommunikointia pidetään kohteliaana. Suomessa
on kohteliasta jättää ihmiset rauhaan.” Tämä seikka on totta ja ei totta. Yleensä
jätän tuntemattomat rauhaan, mutta tutulta saatan hyvinkin kysyä; ”miten lapset
voivat?” Näiden välillä kulkee
mielestäni hiuksenhieno ero. Eri ihmisillä se raja menee eri kohdassa, mutta
ikävä kyllä täällä ei puhuta tuntemattomille mikä on minun mielestäni sääli.
Osa
minun kavereistani ei koe minkäänlaisia siteitä suomalaisuuteen, en kyllä ole kysellyt
heiltä tarkemmin asiasta. Ehkäpä nuoret kokevat enemmänkin olevansa
eurooppalaisia, sillä Suomen kansainvälistyminen ja varsinkin internet muuttaa
meitä. Kuitenkin kuten Schatz toteaa, kuinka suomalaiset lapset karaistaan ja
rokotetaan yms., niin juuri niin meille tehdään ja meidät kasvatetaan
suomalaisuuteen, se meihin on tarttunut. Voin vain todeta, että meistä
nuoristakin on moneen lähtöön, osasta tulee perisuomalaisia osasta taas kansainvälisiä
ihmisiä.
Kyllä
minä ainakin olen suomalainen, ottaen huomioon muutamat seikat, kuten ulospäin
suuntautunut luonteeni ja nuoruuteni, eli tottumisen kansainväliseen maailmaan.
Asian vahvistanee se, että alkaessani kirjoittamaan tekstiä, minua ei
innostanut, pääni löi tyhjää ja minua ahdisti, joten koin parhaimmaksi tavaksi
käydä vähän purkamassa tunteita. Puin ulkovaatteet ja ajoin mönkijällä jonkun matkan
päähän keskelle metsää, hiljaisuuteen ja rauhaan, huusin mitä keuhkoista
lähtee, toisin vain hetken, sillä mieleeni tuli että mitä jos joku sittenkin
kuulee…
Loppuun
Schatz sanoo: ”Anna heille kaikkesi. Ryyppää heidän kanssaan, sauno, hyppää
heidän järviinsä, syö heidän ruokiaan, opettele heidän kielensä, vietä öitä
heidän kanssaan. Kokeile, mitä tapahtuu.” En voi olla ajattelematta onko hän
löytänyt itsestään sisäisen suomalaisen, joka nauttii em. asioista, ja joka tykkää
meidän ”yksinkertaisesta, jurosta” elämäntyylistämme.
Meikä en voi ymmärtää miten ossaat kirjottaa näin hyvin ... :)
VastaaPoistaHei vähänkö hyvä tää!!!::))
VastaaPoista