miksei me olla niitä voittajii...vai ollaanko

 

Hymyn taakse on helppo kätkeä niin paljon kaikkea, vetää vaan naaman virneeseen, mutta silmät on net jokka kavaltaa ihmisen yleensä. Toki jokku ossaa hämätä myös silmillään, muttei kaikki,  tai ei hoksaa tehä sitä... Silmistä voi lukea niin paljon kaikkea kaunista, rumaa, kilttiä, ilkeää, iloa, surua, onnea, tuskaa, toivoa, epätoivoa, rakkautta ja vihaa.

 

 

Siinä viestissä luki "Tuo tyttö nukkuu tuossa vieressä, mie taas itken ja mietin."
"Mie mietin, nauran ja itken" vastasin.
"Miksi sie naurat"
 "Sen pojan takia, tän tilanteen koomisuuden ja kuinka hullua elämä on"

 

Jo tätä keskustelua ennen me mietittiin miks tää elämä on niin monimutkasta. Miksei sen asiat oo hyvin... miksei mun asiat oo hyvin... miksi "vaan voittajat selvii", miksei me olla niitä voittajii...
.

Varmaan lopulta kaikkien elämä on melko vaikeaa, ja se ainut asia mikä siihen lopulta vaikuttaa tullee sisältä omasta päästä, sydämmestä tai sielusta, miten kukanenki nyt tahtoo ajatella. Optimistin lasi on puoli täys, pessimistin lasi on puolityhjä ja realistin lasi on puolillaa. Sama asia eri suhtautuminen ja ei se jää nuihin kolmeen vaihtoehtoon vaan niillä on lukuisia välimuotoja, jopa mehulasilla, mutta lähinnä siis niillä vakavemmilla asioilla. Ei oo olemassa hyvää ja pahaa eikä mikäään ole sitä miltä se näyttää.

 

Vaikka elämä ei oo sitä hohtoa ja onnea, aina, vaan usein täyttä paskaa,
Ainakin maailma on kaunis♥