Kysymyksiä!

Mulla vammattaa, ei mulla muuta....

 Nojoo meinasin että kertosin ittestäni jottain, Mutta eipä niitä sitten tule mithän mielee ko alko miettii... muitako että imuroin aina radiokuulosuojaimet päässä. ♥
 Ehkäpä teen sen sitten toiste mutta jottei kadota aivan olemattomiin, niiin googlasin sanoilla "kysymyksiä elämästä", ja tässä muutama vastauksinee. JA jos jollakulla kiinnostaa niin vois laitella mulle kysymyksiä ja voisin joskus tehä sellasenki "oikean" kysymyspostauksen!


Mikä fiilis ?

ihan jeees.. perus päivä ollu vähän vaa ylikierroksia, ko otin päikkärit ja niitte jälkee puolpannua kahvia :p
Ootko sisukas ?

Pakko Perkele
Millaisista ihmisistä tykkään ?

oikeestaa vähän kaikenlaisista, mulla on tosi erinlaisia ystäviä! mutta yleisesti semmosista jokka ossaa hömppäillä mutta olla myös tosissaa, eikä oo koko ajan semmosia vittu ei kiinnosta, vittu että on noloa VAan lähtee mukkaa juttuihin.
Oletko helposti tutustuva ?
toisinaan , oon vaa vähän huono joskus keksii puheen aiheita ja ujo..joskus taas äänessä ja niin mulle kyllä saa tulla aina selitää
Miten käyttäydyt julkisilla paikoilla ?

pelkäään, hyi. jos oon yksin ni ahistaa, mut kavereitten seurassa se on aika se ja sama..eli villinäki saatan olla
Oletko ihastunut ?

Aina ja kaikkiin/kaikkeen! ihastun melkee päivittäin, mut  nojoo jos pojista puhutaan ni sitäki kyllä mutta useaan eikä mittää vakavaa, ..en ossaa semmosia nytt
Mistä tykkäät jutella ?
Elämästä, poroista, miehistä, ruuasta, tontuista, höpöjä, suhteista, pervoja..eikusiis, kelkkailusta, menneistä, öööö urheilusta, vakavia, näitä riittää
Onko asioita josta et tykkää jutella ?

en ossaa jutella meikeistä, jostain YouTube ilmiöistä, musiikista, kuuluisuuksista yms... oon paska sellasessa, ei kuulu osaamis alueesee :(Oletko hyvä kuuntelija ? yritän parhaani!
Oletko luottavainen ?

liianki, oikeestaa en saa mahutettua päähäni sitä että ihmiset huijjaa ja käyttää hyväkseen ja valehtelee...  voin vaan todeta että luottamuksen suhtee mua on helppo satuttaa jos haluaa.
Juoruiletko ?

Teen parhaani etten juoruilis, koska vihaan sitä ylikaiken ja tullee huono omattunto, mutta sorrun siihen silti toisinaan..

 Autatko mielelläsi ?

Joo! oon täällä elämässä sitä varten. ♥
Oletko mielelläsi yksin ?

Joskus tullee tarve olla yksin, mutta taas joskus en voi sietää sitä ja parikertaa nukkunu vanhusteen huoneen lattialla ko en oo kestäny olla yksin..
Enemmän mies vai nais-kavereita ?

No varmaa aika tasasee! enemmän naisystäviä, mutta huomaan silti usein viettäväni koulussa aikaa poikasten kans mielummin.
Oletko koskaan seurustellut ?

ainostaan "teinisuhteita" hyi
Oletko kateellinen ?

oon ja mustis HYI että en tykkää mutta oon silti aina ollu ihan vitun kateellinen
Teetkö usein jotain ajattelematonta ?

joo, oon säälittävä miettiii ja kärsinykki sen takia!
Onko sinulla hyvä keskittymiskyky ?

Ei...tai jos tosissaaaaaa ni sitten mutta yleensa ei löy niin kiinnostavia seikkoja että keskittyminen riittäis
Tykkäätkö koulusta ?

 ymmärrän idean, vihhaan silti... Ois mukava ko olis enemmän sitä tekemistäki siellä!
Lempiaineeesi koulussa ?

mantsa, öö äikkä, historia oli ja nyt yhteiskuntaoppi!

höpinöitä viikonlopusta...

Aivan pakko hehkuttaa tätä weekendia nyt, vaikka tää jääki tämmöseksi tylsäksi kuvattomaksi postaukseksi. (ihan omaa laiskuuttani, ko jaksanu ottaa kameraa)
Nimittäin mahtava vklp takana, muuta ei voi sanoa!
Ehtiny tehä yhtä sun toista, Perjantaina ko koulusta pääsin ni Rolloon..illalla näin Suvia, ja kävimmä Amarillossa syömässä. Unet jäi sitte syystä ja toisesta vähemmälle, mutta eipä tuo ole vaarallista. Lauantaina ouluun teatteriporukan kans, käytiin kattomassa Ronja ryövärintytär-näytelmä. Nohh melekein koko päivähän sitä istuttii linja-autossa, ei se kyllä haitannu yhtään, nimittäin oli Hauskaa! Illalla kotia nukkuu ja tänä aamuna taas liikkeelle, nimittäin Hosanojalle lihanleikuuseen.
Nyt kotona, väsyneenä mutta onnellisena! ♥

Jos kysyt miks, mä vastaan miksei?!

Jaa nyt ei kyllä saa alotettua tätä mitenkäää..voi perse :3

Niin siis mulla oli opo keskustelu tännää ja soli huolissaa etten oo ollu viimeaikoina samanlainen ko ennen, yhtä pirteä.. Nojooo onhan tässä nyt ollu kaikkea, mutta tännää ollu kyllä sellanen fiilinki että jess :P Hehh en tiijää pysty aatelee järkevästi nytte ko päässy huolista.. Se aito ja oikea Emppu tekee paluun, tiijä sitte samanlaisena vai erilaisena mutta wihiii ;) 

No sitte se opo kehu meikää että tuun pärjään valintakokeissa ko oon tämmönen ja että todistuski hyvä ettei kannate ressata koulusta ja sitten se käski minun muistaa syää ja nukkua? :D hahh Oli mukava kuulla piristäviä uutisia tulevaisuuesta!

Hehh en tiijää pysty aatelee järkevästi nytte ko  päässy kaikista huolista kiitos terkkarin :) 

Minun rakkaan kuolemasta tullee nyt kolme vuotta, ehkä se seurailee sieltä koirien taihvaasta minun seikkailuja, kukapa sitä tietää :)
Kotonaki sain pitkästä aikaa otettua jottai kuvia ja näi tidiih joo ehkä meikä vaa hiljenee nytte...

My cosy home

Pääsette kurkistamaan minun kotiini, joka ei ole mistään unelma kotien lehdestä, vaan normaali Kodikas koti. Alkuun vain pientä stooria..
Paikka on täällä keskellä mettää... Rovaniemen ja kittilän puolessa välissä. Vaikka kaikki aina kauhistelee kuinka syrjässä asun ja mitä tekemistä siellä voi olla niin mie tykkään! Kyllähän se joskus ärsyttää, mutta silti. Minusta on ihanaa ko on peltoja ja mettää ympärillä ja joki, sekä oma lampi. Ja pääseehän täältä ihmisten ilmoillekki, sole ongelma eikä mikhän!
 Meän talon "vanha" puoli on rakennettu joskus 1961?  ja sitten tätä on laajennuttu parriinki otteeseen ensin joskus -80 luvulla, ja sitten sillonko me muutettii tänne eli kesällä 2005. Syntyessäni äiti asu virallisesti Rovaniemellä pöykkölässä ja iskä täällä, joten me oltiin tavallaa kahessa paikassa. Kun mie olin kolme ni muutimma suvannolle (noin. 10km tästä missä nyt asutaan)
ja sieltä tänne sinä kesänä ko olin seittemän.
...Sori kuvien laatu mutta mulla laiskotti niin räpsin vain nuot kuvvat!

 Hah piirsin itte pohjapiirustuksen, josse vähän helpottais minun epäselviä selostuksia, mutta tiijä nyt onko tuosta kötöstyksestä apua :D

 Lähetään liikkeelle kuvassa oikealla olevalta kuistilta, eli uuesta päästä.

 



 

Sieltä sisälle astuessa näky on tämä

 

 

siittä ko kääntyy oikealle ja vielä vasemmalle on tuommonen kolo joka on vaan paras!

 

 
 

 

eteisestä pääse minun papan (äijän) huoneeseen.

 

Kuten myös eteisestä kääntyy vasemmalle tämmönen käytävän pätkä, mistä vasemmalle vie kodinhoitohuoneeseen, suihkuun ja saunhan. Suoraan on pannu huone ja ovi oikealle vie takkahuoneeseen.

 

 

 takkahuone/aapon huone

 

 

Käytävä takkahuoneesta vanhalle puolelle taloa...

 

 

 

vanha eteinen, alarivin vasemmanpuoleisessa kuvassa näkkyy vastakkain olevat ovet joista toinen vie porukoitten ja toinen minun huoneeseen.

 

 

olohuone

 

 

ja keittiö, niin siis eteinen/keittiö/olohuone ni siitä voi kävellä silleen ympäri...

 

 

 

Teen omasta huoneestani toivottavasti vähän tyylikkäämmän postauksen tässä joskus jahka jaksan..  

Aineistopohjainen kirjoitelma

Suomalainenko


Luin Roman schatzin; Rakkaudella, Suomesta (2005) (katkelmia), ainoastaan nämä pienet otteet itse teoksesta saivat minut pohtimaan mitä on olla suomalainen. Luin katkelmat jo jokunen aika sitten englanniksi, jolloin lähinnä nauroin Schatzin kuvaukselle meistä. Nyt luettuani samaisen tekstin suomeksi tuli mieleeni: ”Jos suomalaiset ovat tällaisia, olenko minä edes suomalainen?” Minä, joka rakastan tätä takapajuista pientä maata idän ja lännen välissä, jolle isänmaallisuus on tärkeä asia, joka tykkää erilaisesta kielestämme ja joka kannattaa Suomea urheilussa henkeen ja vereen (liittäen isänmaallisuuden urheiluun), aloin miettimään olenko suomalainen ja/tai miksen tunnista itseäni tekstistä. Ei auttanut kuin lukea toiseen otteeseen ja alkaa pohtimaan asiaa.

 

Oikeastaan edelleen luen suurinta osaa tekstistä naureskellen ja myöntäen asiat, tosin ainakaan   nuoret eivät odottaisi liikennevaloissa yöllä, eivät kyllä aina päivälläkään, ja monille nuorille mökkeilykin on tuskaa, ellei ole todella hyvä seura. Schatzin kirjoitus käyttäytymiskulttuurista kuitenkin kolahti ja juuri se sai minut pohtimaan asioita.

 Schatz kuvailee meitä hyvin juroksi kansaksi, minkä en sanoisi aivan pitävän paikkaansa, sillä se riippuu aivan ihmisestä itsestään ja tämän luonteesta. Minä itse katson ihmisiä silmiin ohi kävellessäni, ja joskus hymyilen ohikulkeville ihmisille. Esimerkkinä suomalaisesta juroudesta Schatz kehottaa menemään tavaratalossa hissiin ja alkamaan jutustelemaan suomalaiselle niitä näitä, jolloin suomalainen alkaa hermoilemaan. Noh voin myöntää, etten itse aloittaisi hississä keskustelua, joissakin muussa tilanteessa, jossa on minua ja vastapuolta yhdistää jokin tekijä saatan vaihtaa muutaman sanasen. Mikäli kuitenkin toinen osapuoli alkaisi juttelemaan minulle tavaratalon hississä, en näe mitään estettä vastata hänelle ja jatkaa jutustelua.

Schatz toteaa; ”Suomalainen kohteliaisuuskäsite on erilainen kuin muissa maissa yleensä. Useimmissa muissa kulttuureissa kommunikointia pidetään kohteliaana. Suomessa on kohteliasta jättää ihmiset rauhaan.”  Tämä seikka on totta ja ei totta. Yleensä jätän tuntemattomat rauhaan, mutta tutulta saatan hyvinkin kysyä; ”miten lapset voivat?”  Näiden välillä kulkee mielestäni hiuksenhieno ero. Eri ihmisillä se raja menee eri kohdassa, mutta ikävä kyllä täällä ei puhuta tuntemattomille mikä on minun mielestäni sääli.

Osa minun kavereistani ei koe minkäänlaisia siteitä suomalaisuuteen, en kyllä ole kysellyt heiltä tarkemmin asiasta. Ehkäpä nuoret kokevat enemmänkin olevansa eurooppalaisia, sillä Suomen kansainvälistyminen ja varsinkin internet muuttaa meitä. Kuitenkin kuten Schatz toteaa, kuinka suomalaiset lapset karaistaan ja rokotetaan yms., niin juuri niin meille tehdään ja meidät kasvatetaan suomalaisuuteen, se meihin on tarttunut. Voin vain todeta, että meistä nuoristakin on moneen lähtöön, osasta tulee perisuomalaisia osasta taas kansainvälisiä ihmisiä.

Kyllä minä ainakin olen suomalainen, ottaen huomioon muutamat seikat, kuten ulospäin suuntautunut luonteeni ja nuoruuteni, eli tottumisen kansainväliseen maailmaan. Asian vahvistanee se, että alkaessani kirjoittamaan tekstiä, minua ei innostanut, pääni löi tyhjää ja minua ahdisti, joten koin parhaimmaksi tavaksi käydä vähän purkamassa tunteita. Puin ulkovaatteet ja ajoin mönkijällä jonkun matkan päähän keskelle metsää, hiljaisuuteen ja rauhaan, huusin mitä keuhkoista lähtee, toisin vain hetken, sillä mieleeni tuli että mitä jos joku sittenkin kuulee…

 

Loppuun Schatz sanoo: ”Anna heille kaikkesi. Ryyppää heidän kanssaan, sauno, hyppää heidän järviinsä, syö heidän ruokiaan, opettele heidän kielensä, vietä öitä heidän kanssaan. Kokeile, mitä tapahtuu.” En voi olla ajattelematta onko hän löytänyt itsestään sisäisen suomalaisen, joka nauttii em. asioista, ja joka tykkää meidän ”yksinkertaisesta, jurosta” elämäntyylistämme.

Reunalla

Minusta tuntuu että tasapainoilen reunalla... ja tein päätöksen etten aijo puota! Näimpä ollen aika varattu koulukuraattorille ens maanantaiksi. Ja ehkä tää helpottaa viimestää ko pääsen terkkarille 21pv, siihen asti pään sisällä on se pienipelko.. Noo voi vaan ottaa oppia ja olla jatkossa järkevämpi. Toivon et nää kaikki itkukohtaukset liittyy stressistä tohon edellä mainittuun, mut pelkään et seki oli vaan oire ja takana on muutaki en vaan tiijä mitä...
Täysillä mennään edelleen, mutta päätin et minun pitäs alkaa itte päättään suuntaa mihin.

JA ei kenenkää tarvi tulla kyselee, mitä tää meinaa!!! Joo tiedän, en itekkkää voi sietää ko puhutaan tällee mut ei sitten kerrota asioita tarkkaan... Mut kirjotan tän lähinnä et voin ite myöhemmin lukea missä vaiheessa oon tehny ja mitä :)  ja nojooo eipä sitä silti tänne tarvis kirjotella, mut entiijä halusin vaan.

piru vie

Olin viikonlopun Hosanojalla töissä ja kattoon kummitytsyä! ♥
En nytten ala kertoilee vkl tai mistään enempäää ko niiin...Nytki mulla liikkuu päässä kaikkea mahollista ja äää mutten osaa pukea niitä sanoiksi. Välillä vaan mennee vähän huonommin, mutta ei autakko kärsiä omasta tyhmyyeestään.....