Höpön löpön selityksiä vanhoja ja niin puhki kuluneita. Elämä rullaa eteen päin, sieltä ja täältä putkahtelee ideoita joita pitäis vain jaksaa rustata paperille. Aika no se nyt välillä on kortilla näin saamattomalla ihmisellä.. Myönnän olevani hieman laiska ja saamaton, mutta luovuttamaan en suostu, ei ei ja ei. On käyny mielessä mitä ideaa on muka pitää blogia, kun postauksia tulee harvoin, mutta on tämä ollu osa minun elämää, ja näen päässäni sen olevan myös osa minun tulevaisuutta.
Nyt yritän saaha ryhtiä itseeni ja puhtia sormen päihin. Tulevaisuudesta jos vielä pari sanaa, yhä enemmän minua kiehtoo kirjottaa ajatuksia ja mielipiteitä, vähemmän sitä roskaa mitä olen puuhaillu. En lupaa lopettaa omista menemisistäni puhumista, mutta tämän blogin pääsuunta ei taia olla siinä enään.
Loppuun maininta että kyllä olen yrittänyt pari päivää nyt kirjoittaa sanasta ironia ja kuinka se osui kohdalleni, mutta toistaiseksi luonnoksia on viisi, eikä yhtään julkaisukelpoista.
