Sivut

torstai 27. helmikuuta 2014

Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä.

Eilen otettiin kaverin kans vähän ommaa lommaa, jotta ehtisimmä lähtemään leviä kohti!
 Nimittäin hulluporo-areenalle kattomaan, ketäpä muutakaan ko cheekkiä♥
 Oli kyllä huippua ja ihana keikka, ja tykkäsin ko brädiki veti uuden biisinsä siin! Sitäki tullu jo muutamaan otteeseen kuunneltua. :) Yleensä tykkään  mun  pituudesta lyhyydestä, mut eilen ois voinu ottaaa vaikka 30cm lissää pittuttaa, oli vähän orpo olo ko sattuin just joittenki pitkien ihmisten keskelle... Mutta ei valittamista!
Ens viikolla kattomaan jvg.tä & sini sapotagea! heheh joskus on ihan jees asua näinkin lähellä leviä..vain tuon öö 90km  matkaa levin keskustaa.
 
 

 

 

 

 

 
 
 

 
 
 

maanantai 24. helmikuuta 2014

Lentäviän lautasia..

Kämpällä!
"tervetuloaa tervetuloa." -pikku-ukoille-"
 
 
Jaanon kaikki Jesset ja Harrit liikkeellä.
Ei mopolla mahottomia.
Muista varoa ettet kompuroi niihin pikku-ukkoihin sitten.
Ei huolta ei stressiä, ei rotaxia ei tessiä.
"Aaaaaapooooo mie romahan!"
Niin kuka veti turpaan?
 
 
 marjomaat nukkuu ekana -fakta-
 
SIKA !
"Missä se on? missä se on? misä se on?" unissaan ennen kuselle lähtöä.
Auta minua tämän taskun kans, Saatana nyt.
Pankki se se on spermapankki.
 
 
Piä puhelimesta tiukemmin kiinni!
lähetäänkö kukasjärvelle?
 
Miepä tiijän miten sinut saa hiliaseksi.
"Mulla vammattaa." "huomaan, keskity"
Älä nyt, me eletään vaan kerran.
 Ei vittu, joku tullee tänne, ei saatana.
 
Onneksi mie olen näin lyhyt ni molen tainnu kävellä kaikkien pyykkilankojen alta.
 
Vuojen päästä 14 pikku-Maisua juoksee ympäri kämppää.
Ei ne oo maisuja, niistä tullee aslakkeja.
-Missä muuten iso-Maisu on? -Kotona, ja taitais olla parempi niin.
 
 
 
 
 

maanantai 17. helmikuuta 2014

Kirjoitelma

Äidinkielen kirjoitelma, perustuen löyhästi Kalevalaan ja sieltä, Ainon karmeaan kohtaloon.



Piilotettu tuska

Pienen tytön hymy suu, korviin asti kohdistuu. Jo pikkutyttönä Evannalla oli suloinen hymy ja naurava luonne. Kasvaessaan tuo neiti pirteä valloitti lähes jokaisen ihmismielen avoimella asenteellaan. Leikeissä kaikki lapset halusivat olla  Evannan kanssa, kuin myös koulussa jokainen halusi jakaa salaisuutensa juuri Evannalle ja hän oli nuoruutensa poikien ympäröimänä. Monet ihmettelivät miten yhdellä tytöllä voi olla ystäviä ympäri kyliä, ympäri Suomea ja jopa muutamia maailmalla. Tähän tyttö vain kohautti olkapäitään ja totesi etteivät minusta kaikki pidä, vaan on myös ihmisiä, jotka tuijottavat alta kulmien. Vaikkei tyttö sitä tiennyt, syynä tähän käytökseen oli ihmisten mustasukkaisuus ja kateus tytön upeasta persoonasta ja elämästä. Jokainen, joka näki tytön, ei voinut olla kadehtimatta tätä. Ei tyttö erityisen kaunis ollut, eikä paras koulussa tai töissä, taikka paras urheilussa tai musiikissa. Tytön kasvot kuitenkin erottuivat massasta sillä hänestä suorastaan hehkui valoa.  Koulussa ja työelämässä hän suoritti kaiken positiivisuudella ja energialla.
 
Se pieni tyttö kasvoi jo nuoreksi naiseksi, josta edelleen paistoi sama ilo, kuin ennenkin. Toisaalta joku hyvin tarkkanäköinen olisi voinut huomata pieniä säröjä tuossa neidossa, mutta Evannan elämään ei sattunut ketään tarpeeksi tarkkanäköistä, ei ketään, joka olisi kyennyt huomaamaan nuo pienen pienet muutokset. Hän itse tajusi joitakin mielensä muutoksia, muttei käsittänyt tilannetta, ennen kuin oli liian myöhästä jos silloinkaan. Näin ollen tytön kohtalo oli sinetöity.

Muutokset hänessä olivat salakavalia, joita harva olisi nähnyt. Evanna oli saanut koulut käytyä ja oli työllistynyt media-alalle, tehden keikkatöitä erilaisissa projekteissa kuvaussihteerinä, itseasiassa suhteellisen hyvällä menestyksellä. Ystäväpiiri hänen ympärillä oli aina ollut laaja, ja vaikka osa vanhoista ystävistä jäi unholaan, osa pysyi ja uusiakin hän sai. Eivätkä ystävät jääneet etäiselle tasolle, vaan olivat läheisiä Evannalle. Hänen perhesuhteensakin olivat hyvät. Isä ja äiti olivat yhdessä, vaikka nykymaailmassa kolmasosa avioliitoista päätyy eroon. He molemmat olivat terveitä, samoin kuin Evannan tädit ja sedät, jälkeläisineen, pappa ja sisarukset.

Heidän perheessään on aina ollut tapana viettää aikaa yhdessä ja yleensä jollakulla sisaruksista oli kavereitaan mukana illanvietoissa. Erään kerran Evannan vielä kotona asuessa, hänen isoveljensä Jouko toi pari kaveria mukanaan perheen kisakatsomoon, joista toinen iski heti silmänsä Evannaan ja tämän positiiviseen luonteeseen, joka jaksoi uskoa Suomeen, vaikka muut sanoivat pelin olleen jo menetetty. Eikä aikaakaan kun Janne alkoi piirittämään itseään kolmea vuotta nuorempaa tyttöä, mutteihan ikäerosta ollut haittaa, sillä tyttö oli kypsä ikäisekseen ja kuitenkin jo melkein kahdeksantoista.  Koko perhe oli innoissaan nuorestaparista, ja äiti varsinkin iloitsi tyttärensä puolesta. Evanna itse suhtautui Janneen hieman varauksella, vaikkakin tämä oli oikea unelma vävy, hyväkuntoinen ja hyvänäköinen, opiskeli lakimieheksi ja omasi komean lauluäänen, mies oli oikea hurmuri. Edellä mainitut seikat, perheen suhtautuminen ja Jannen palava kiinnostus, saivat kuitenkin Evannan vastaamaan miehen tunteisiin.

Kuulostaa täydelliseltä vai mitä? mikä oli pielessä ja mikä ajoi tytön siihen karmaisevaan kohtaloon, mikä häntä odotti?

Koko nuoruutensa tyttö koki olonsa ulkopuoliseksi, vaikka nauttikin huomiosta, hänelle se oli vain pintaa. Hän kykeni salaamaan surunsa, hautaamaan jokaisen pienen ikävän ja kärsimyksen tunteen syvälle sisälleen, miettien huonoja asioita yksin iltaisin, jos silloinkaan. Tytöllä ei ikinä ollut ollut parasta kaveria ja hän tunsi, ettei kukaan voi koskaan täysin häntä ymmärtää. Hän tunsi olonsa niin erilaiseksi. Työstään hän kyllä nautti, mutta otti jokaisen pienen epäonnistumisen itseensä, eikä kyennyt niitä unhoittamaan, vaikka kukaan muu niitä tuskin muisti kauempaa kuin päivän. Nekin jäivät häntä kaivertamaan. Samalla tyttö poti huonoa omatuntoa, ettei ehtinyt aina nähdä ystäviään, kun nämä tapaamista ehdottivat. Sekä inhoten tunnetta kun, hän ei pystynyt auttamaan ystäviään näiden ollessa surullisia. Kaiken tämän lisäksi häntä kaiversi ajatus, miksei rakasta ehkä maailman täydellisintä miestä. Kerran hän yritti äidille puhua asiasta, mutta hänen äitinsä ei kuunnellut, vaan intoili nuorenparin yhteen muutosta.

Hetki hetkeltä, päivä päivältä, Evanna tunsi itsensä yhä rikkinäisemmäksi ja huonommaksi ihmiseksi. Hänen sydämensä ja aivonsa tuhosivat häntä pala palalta sisältä päin, mutta koskaan tuo tyttö ei kenellekään maininnut pahasta olostaan, vaan jaksoi olla pirteä ja eloisa.

Kuitenkaan ihminen ei kykene kauaa salaamaan tunteitaan, vaan eräänä torstai-iltana Evanna ilmoitti miehelleen lähtevänsä kävelylle, tähän Janne vastasi lupaamalla laittaa iltapalaa valmiiksi. Tuo hymysuinen tyttö ei kuitenkaan koskaan saapunut iltapalalle, ja illan pimetessä Janne huolestui rakkaastaan, alkaen selvittää mihin tämä oli jäänyt. Soiteltuaan heidän tutuilleen, Janne vain suuttui Evannan yhtäkkisestä katoamistempusta ja muutaman viskipaukun jälkeen laittoi vihaisena, kaivaten rakastaan, nukkumaan. Seuraavana päivänä hän teki ilmoituksen poliisille ja todella huolestui Evannasta. Kaikki ihmettelivät tätä ja luulivat jonkun kidnapanneen naisen, mutta tuo neiti hymysuu löytyi kaupungin läpikulkevasta joesta hukkuneena.

Perunkirjoituksessa paljastui Evannan läheisilleen jättämä kirje, jossa oli vain nämä kolme lausetta;

Olen heikko, enkä jaksa enää.
Olette antaneet minulle upean elämän täynnä ihania hetkiä.
Antakaa anteeksi, rakastan teitä.

perjantai 14. helmikuuta 2014

ystävänpäivä; kaveripostus

Kaveri postaus

Nää ystävät joista tässä postauksessa kerron on suurin osa ollu jo kauan mun kavereita ja noo.o on joitaki joita en oo viel kauvaa tuntenu, mutta kokenu silti huippu hetkiä. Tätä tehhessäni mietin et eiih! siitä ja siitä ja tuosta ois mukava kirjottaa, mutta nähhh johonki on veettävä raja… Näitä ystäviä oikeasti riittäis vaikka ja kuinka, kuten Sonjaa, Veeraa, Eetua, Mortenia, Matiasta, Tiiaa, Tommia, Liisaa, Katia ääääää mulla on menny tähän jo monta tuntia ja jos laajennan vielä ni se karkaa käsistä, mutta asioita joitten kautta oon saanu paljon uusia kavereita on kaikki porojutut, kalaleirit, seurakunnanhommelit, tukarius, ja Teatteri!!!!

Systerit


Mun rakkaat siskot, joista yks ei kylläkään oo kuvassa.. Meistä ei nimittäin ole kuvvaa jossa kaikki olis. Siskot on ne jokka tajuaa minun elämän arvot tai ainaki sen poroelämän. melkein kaikkien kans ollaanki oltu ihan penskoista asti erotuksissa ja vanhetessa vain enemmän ja enemmän aijalla, nykyään parhaansa mukkaan mettässäki. Kaipa siinä kasvaa perheeksi, ko töitä tekkee yhessä,  nukkuu yöt yhessä ja vappaaaijallaki vielä jaksaa nähä. Seuraavaksi jokaisesta systeristä hieman tarkempaa sepustusta.


Pirita "Pirre"  on meistä se vanhin ja viisain. Pirre on semmonen, jonka kaveripiiri on tosi laaja ja tuntuu että se tullee hyvin toimee kaikkien kans, niin tällasten penikoitten ko 60.v vanhustenki. Son semmonen rohkia, sillei hirvitä small-talkit ja kaupankassat ko meikä tärisee vieressä tommosissa tilanteissa. Toisinaan taas sitä saa olla rauhottelemassa ko se kiihyttää ittensä nollasta-100 sekunnissa, mutta ossaapa tyvär ainaki sanoa asiansa. Kämpällä son aina ekana tekemässä tulia ja hakkaamassa halakoja, ennenko muut ehtii evväänsä liikauttaa.  Pirre on  systereistä se joka saarnaa mulle eniten, ja ikävä kyllä vain asiasta....että omapa vikani.. Ja son se jota myös uskon, sillä ei se huvikseen mulle mittää sano. Lisäksi se on lohuttanu minua kerran jos toisenki ja sille uskallan kertoa mitä vain.

Pauliina "Pakku, Paukku"  on sitten Pirren pikkusisko ja se jonka kans taisin viime kesänä ja syksynäki eniten luuhata, ehkäpä sen takia että molimma net joilla ei ollu töitä. Pauliinan kans mulla on upeita muistoja viime vuojelta! Viettäny sen kans monia elämääni liikuttaneita hetkiä. Pakku on vähän no ujo toisinaan, mutta tullee ihmisten kans hyvin juttuun ja on kaikkien kaveri-tyyppi. Pakku on myös se meistä urheillullisin varmaanki...vetäny meille yhtäsun toista taukojumppaa ja päättäny ettei mittää autoa, ko nyt kävellään. Son  semmonen kätevä käsistään ja suorittanu myös ylioppineen lakin. Sekä tietysti son semmonen luonnonlapsi, joka kulkee isänsä mukana siellä ja täällä, meän eräseuran nuorisovastaava.


Kaksosesten kans oon ollu kaveri niin kauvanko muistan ja sen häätyy myöntää etten miekhän niitä alussa toisistansa tuntenu! Meillä on semmonen kuva jossa oon about 4-5-vuotias ja mie, Sanna, Stiina ja Aapo ollaan meän aijjalla jonku erotuksen ohessa, istumma tulilla ja mussutamma jokainen makkaraa. Sieltä asti oon niitten kans taivaltanu, ensin kuus vuotta  samalla ala-asteella, jonka jälkeen ne karkas multa hetkeksi ja sitten vielä kaks vuotta olimma samalla yläasteella. Nytten koulut vie eri suuntiin ja ehtii nähä paljon vähemmän, mutta luulempa ettei meän välit katkea kovin äkkiä.

Stiina "Ninni, Timppa, Ninnukka" rakkaalla lapsella on monta nimeä! Son se jonka kans varsinki pienempänä mulla tuli otettua yhteen kerran jos toisenki. Son semmonen joka möksähtää tosi heleposti ja sitten mulla alkaa ärsyttää ja se suuttuu vielä pahemmin. Ehkä tuotei nykyhän ole niin palioa ko ennen, taitaa välimatka tehä ihan hyvvää. Stiinan kans en oikeestaan ole nyt ehtiny kauheasti olla, viimeksi vähän ehimmä raatia ko net käväsivät kämpällä ja muut oli kuka missäki, ni vaihoimma kuulumisia paremmin. Stiina on semmonen jännä, jonka kans mulla on muistoja vaikka ja kuinka paljon!
Sanna "Nanna" taas on aina ollu se pikku myy, vilkas penikka kauniisti sanottuna. Se son keksiny hulluimmat ideat ja mie ja Ninni menty sitten perässä. Sanna on se joka kyllä lähtee mihin vain ideoihin mukhan ja piristää pelkällä olemuksellaan. Nykyhän son rauhottunu  varmaanki Janin ansiosta  ;)  Okei ehkä son myös aikuistunu siittä pikku tytöstä. Sanna näkkee minusta vissiin päälle päin asioita tosi hyvin ja kyssyyki sitten jos huomaa jonku olevan vialla. Se ossaa sanoa välittävänsä ja tukkee tilanteessa ko tilanteessa. Sannalta oon oppinu elämässä, että ethen päin pittää mennä aina, eikä luovuttaminen ole vaihtoehto.


Sitten on tämä meän kaartin uusin jäsen. Vaikken ole tuntenu Suvin vasta ko 10kk, ni siittä on tullu mulle tosi läheinen.  Varmaanki se että meillä on sama elämäntilanne, molemmat vasta päättämässä peruskoulua ja näi on, heh kummallakhan ole miestä...eikä baari ikkää... Niin on tullu Koettua kaikkea yhessä tässä viime vuojen aikana!  Suvi on semmonen jännä tapaus, eipä sitä kauheasti voi kuvailla, se pittää tuntea. Se varmaanki kertoo Suvista jottain että ekan kerran ko se tuli meille, ni oli 8 tunnin varotusaika ja sen jälkeen linkulla kohti tuntematonta, määränpäästä ei muuta tietoa ko että "jää ison sillan jälkeen pois, mie ehi vastaan mutta pirre ehkä ehtii". Sen jälkeen sitten meän kans kämpälle ja myöhemmin juhannuksen viettoon. Suvilla on yks maailman parhaista nauruista ja niin karuja totuuksia että net sattuu tämmöseen taivaanmaalariin, hyvä vaan että meikä pietetään totuudessa kiinni. Suvi onse jonka kans vielä vallataan maailma.

 Jenna
Jenna ei oikeestaa kuulu "systereihin" Mutta se tähän välhin parhaiten passaa, sillä jennaan tutustuin yhtä aikaa, ko Suviin. Itteasiassa miet en ole ko 2 kertaa nähny jennan livenä, ja sillonki vain jonku aikaa.. Mutta siitä on Facebuukin ansiosta tullu yks mulle lähheisimmistä ystävistä, ja jonka kans on välillä luokattomia selityksiä ja toisinaan taas kuoleman vakavia sepustuksia. Jenna on ihminen, joka antaa järkeviä neuvoja ja sitä on ihana kuunnella ko se hehkuttaa heqestä (poikakaveristaan)!



 Nyt päästäänki muihin minun ystävistä, joista tässä näkkyy Elina "Ellu", Sandra "Sassu", sekä Taru, jokka on kaikki minun rinnakkaisluokkalaisia.

Elina on oikeasti maailman vahvin ihminen, ja se jos kuka selviää elämästä sillä, Ellulla on oikea voittamaton asenne elämää kohtaan. Elina on kokenu paljon jo tähän ikkään mennessä ja silti se vaan porskuttaa menemhän! Upea kertakaikkiaan upea tyyppi. Vähän semmonen höppänä, mutta korvaa sen sulosuudellaa. Ainiiin Ellu on pusukala ja haleja jumaloiva neiti ;)
Sassu Taas on semmonen töhö, että huhuh. Sen jutuissa ei ole päätä eikä häntää, sese vain höpöttää siellä ja höpöttää täällä.  Okeiokei ossaahan solla vakavaki, ja puhua syvällisiä, sillonko keskittyy kunnolla. Sassu on se, joka hurmaa pojat, taitaa melkee jokainen meän koulun pojista nähä sassusta päiväunia...
Taru on yks minun uusimmsta ystävistä ja sen kans oon oikeestaa tutustunu kunnolla vasta nyt kevväällä. Son se pahiss, joka kerran mulle toteski että "ei minnun kannata tutustua, sie jouvut vain vaikeuksiin" Noh paskat meikä tollasesta varottelusta välitä, ja eipä tässä ainakhan vielä missään vaikeuksissa olla! Tarussa on monia puolia jokka ei päälle päin näjy, ja sen kans välkät kulluu noppeiten!



Sanna on perfektionsiti, tai ei aina välillä se saattaa todeta että ihansamaeivittukiinnosta. Sannan kans kai lähennyttiin riparilla sillee enemmälti, vaikka ennenki kavereita oltu ja Noh Sanna on hiton hyvä koulussa ja tosi nättiki. Sillä vaan tuntuu välillä olevan huono kuva itestää.. Sannan kans harrastetaa näitä leffoja ja sarjoja ja äää se varmaan ajaa mut hulluutee ko rakastan Lokia niin paljon! Sannalle on helppoa valittaa jostain pienestä joka tuntuu isolta ittestä, sillä ei kaikille kehtaa aina valittaa. Ja minusta on ihanaa että jollakulla on korkeat päämäärät! ja meilä on semmonen vedonlyönti hommeli käynnissä....kaikkea mahollista että ko mie valmistun, jouvun tarjoaa Baari kierroksen ja näitä riiittää!


Laura "Late"  on minun rakas pikkuserkkutyär ja naapuri. Lauran kans molemma samalla hiekkalaatikolla kasunnu ja sen kans tullee leivottua ja lakkailtua kynsiä yms. Mulla vain on ollu nyt talaven aikana niin kiirus, etten ole ehtiny lumen aikana kunnolla kylästellä naapurissa...

Hetasta ei tässä nyt kuvvaa ole, mutta se passsaa tähän kohtaan mainiosti, nimittäin son Laten isosisko, ja sen kans mie oon sallaa maistellu viinoja sukujuhlissa ja lenkkeilly meän kyläteitä pitkin, samalla puiden molempie ihastukset kaverit ja niih. Nykyään son seki muuttanu sinne suureen cityyn, ni ei täällä tule aikaa vietettyä, mutta kyllä sitä kahvit juomma yhessä sillontällöin.


Janitaa en juuri tunne, mutta sen kans mulla oli tosi hauska viime vklp ja toivon että tullee tutustuttua vielä paremmin!


Niin viime vkl myös nämät herrasmiehet oli meikän seurassa. Aapo nyt on minun velipoka ja sakuki kuin veli. Juho on sitten naapurinpoika ja serkku. Nämä kolome on mulle tosi lähheisiä! sen verran tullee niitten kans kuljailtua ympäriinsä! Saku ja Tuomas nooo niihin molen tutustunu eksäni kautta ja nyt niistä on tullu osa meän kämppäreissujen vakihenkilöistä. Emmiet oikein niistä tohi paljoa sanoa, ko minnun suhe niihin on hyvin vaihteleva ollu aina, tärkeitä non nekki mulle kuiten!


Tässä olevat pojat on nuita joitten kans käsrsin koulun penkillä... tai no kukhan ole samalla luokalla, mutta samassa koulussa kuiten.

Atteen tutustuin viime syskynä, ko satuimma samalle metsästyskursille ja siellä sitten aloimma raataamhan vaikka parivuotta ollu jo samassa koulussa. Ennenko tunsin Aten, pietin sitä koviksena ja no semmosena pahanapoikana, mutta ko tutustunu ni son aivan huippu tyyppi! Kertakaikkiaan vain sese jaksaa aina kuunnell minua ja nauraa minun höpötyksille.
Jyrin kanssa taas päävyttiin seiskalla samalle luokalle ja nyt taas erille ko se vaihtoluokkaa.. Jyri on yks niistä joihin tutustuin ensimmäisinä seiskalle mennessäni, ja miellä nyt on ollu aikojen saattossa vaikka ja mitä säätöäki, mutta ystävä siittä lopulta on tullu! Aikoinaan ko erosin yhestä jätkästä ja masistelin sitä kauvan niin Jyri nosti minut pohjalta, Selittämällä sitä sun tätä nauramalla kaikkea ja ottammalla mukkaan juttuihin! Sekä sanomalla mulle erään keskutelun ohella "kukapa nyt sinua ei haluais" ja tuun muistaan nuot sanat vielä kauvan.
Pekka (peke)  on minun tappajakissa! pekan kans ollaan aikoinaan menty eskariin yhessä ja siis katottu toistemme naamoja vaikka ja kuinka kauvan. Pekan kans syntyy parhaat jutut kyllä! Kukkaan muu ei niitä tajua, emmäkä met aina itekhän...
Teemu.. oltiin mitä viis vuotta samalla luokallaki ja on eka jätkä jonka kans seurustelin silloin kultaisella nelosluokalla. Välillä ei olla Teemun kans paljoa ees puhuttu vuoteenkaan, mutta nykyään tullee senki kans linkkumatkoilla ja koulussa höpöteltyä. Se nytten sattu lähinnä Peken kans samhan kuvhan...


Näitten tyvärten kans ollaan oltu jostain ala-asteen alkupuolelta asti hyvissä väliessä ja kirjoteltu aikoinaan salavihkoja yms. JA näitten kans on parhaat fanituksekki ollu aikojen saatossa...mm. high school musical, eric saade ja joku saksalainen jäkis molari...
Hilla-Mari "Hilma"  nooo sitä ei kukkaan ymmärrä vaikka ja mitä selittäisin, sillä muitten mielestä son hiljanen, minusta ei. okei joo onse ulkopuolisille hiljanen, mutta suljettujen ovien takana se päästää luonteen valloilleen! Nykyään näen Hilmaa lähinnä sillonko se huolii minut kylästeleen luokseen...eli joskus viikottain joskus kerran parissa kuussa.
Hanna-Kaisa "Hansu, Hanski" Molemma istunu samalla luokalla kohta kymmenen vuotta! Kylläpä siinä ajassa vissiiin lähentyyy aikapaljon. Meilläon aina ollu semmonen pieni kilpailuasetelma ja Hansulle on helpoin suuttua jostaki pienestä. Nykyään meille on tullu semmonen tapa ko joku ärsyttää, ni todeta että "mie haluaisin työntää ***** jyrkänteeltä alas" Eli jos joku kuulee tämmösen lausahduksen ni ei huolta, kukaan ei tuu oikeesti putoaan!  Luonteeltaan Hanski on semmonen tavallaa kiltti ja kaikkien-kaveri, mutta näh ei miet sitä voi kuvailla ko se tullee mulle sanomhan kuiten että mitä sie minusta oot tuommosta kirjottanu...




Hyvää ystävänpäivää kaikille! ♥

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Hieman turhuuttavaa

Perjantaina lähtö kämpälle, siellä  kelekkailua, saunomista ja illan viettoa. No muuten oli tosi jees reissu, mutta nyt mulla on paska omatunto, että minun käytös aiheutti yhelle ystävälle paniikki kohtauksen... Pistä väkisin miettimää asioitten mittasuhteita. Ottaa päähän! Muutenki se loppuilta oli mitä oli, mutta alkuilta oli ihan huippua ! Reissulta on toinen toistaa sulosempia ja naurettavampia kuvia, mutta kaikki otettu sillonko pojat on ollu jäähyllä saunasta ja osassa miet ja janitaki ni ei oikee viitti julkasta pyyhe kuvia :3
 
Olympialaiset menossa ja tonne sohvalle kohtaa varmaa muotoutuu mun perseen jäljet! Nimittäin jo nyt tullu seurattua ihan mukavasti tuota Sotshin menoa, jännä nähä olenko hengissä vielä 23 pv, ko tullu varmaa sydän kurkussa seurattua lajia jos toistaki.... ♥ Ja onnea Rukajärvelle hopeasta!
 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Mielikuvitus-harjoitus

Siivoilin Facebook seinääni vuosien varrella ja bongasin tämän. En tiijä mutta jotenki se kolahti!

 
On perjantai-ilta, ajat autoa..
Mieti millainen on auto jota ajat.

Sinulla voi olla vain neljä ihmistä mukanasi.
Ketkä ovat autossa kanssasi?
... ... ...
Ajaessasi sinä ja ystäväsi chillailette musiikin tahtiin.
Mitä kappaletta kuuntelette?

No, siinä te viisi chillailette musiikin tahtiin....

Yhtäkkiä hullu kuski törmää teihin takaapäin!

Menetät auton hallinnan ja auto luisuu tietä pitkin.
Osutte hidastetöyssyyn ja auto pyörähtää ympäri päätyen katolleen nurmelle tien viereen.

Makaat paikoillasi itkien, koska sinuun koskee niin paljon.
Et kuule muuta kuin hiljaisuutta.....

hiljaisuutta.....

hiljaisuutta.....

Yrität huutaa ystävillesi, mutta olet niin shokissa ja suurissa kivuissa ettet pysty edes puhumaan.

Makaat siinä elämäsi pisimmät 2 minuuttia, jotka tuntuvat ikuisuudelta.

Viimein kuulet jotakin.

Kuulet ambulanssin sireenin, etkä koskaan ole ollut niin helpottunut.

Makaat siinä, vieläkin autossa, ajatellen perhettäsi, ystäviäsi, koulua, menneitä lomia, vanhoja ystäviä, entisiä rakastajia.

Alat rukoilla itsesi ja muiden autossa olleiden puolesta.

Ensihoitajat vetävät sinut autosta, asettavat sinut
paareille ja nostavat ambulanssiin.

Sinä olet yksin.

Et saa mahdollisuutta nähdä muita kanssasi autossa olleita.

Matkalla sairaalaan sinä rukoilet itseksesi.
'Kuolenko minä?'
'Missä ystäväni ovat?'
'Ovatko he kunnossa?'
'Mitä minulle tapahtuu?'

Kuolitko sinä vai et?
Mitä tapahtui ystävillesi, jotka olivat kanssasi autossa.....?

He kaikki kuolivat. Kaikki muut autossa olleet kuolivat. He ovat kaikki poissa.

Et koskaan enää näe heitä.

Ja mitä sinuun tulee.....
Myös sinä kuolit.
Odota, sinä vain kuvittelit..... Eikö totta?
Mutta mitä jos tämä olisi oikeasti tapahtunut?

Mitä jos se oikeasti tapahtuisi sinulle?

Ajattele sitä.....
Se auto oli VIIMEINEN auto, jossa IKINÄ olit ystäviesi kanssa.

Ne neljä ihmistä olivat VIIMEISET henkilöt joita IKINÄ näit.

Valitsitko nämä neljä ihmistä viisaasti.....?
Vai toivotko, että joku muu olisi ollut autossa kanssasi?

Laulu, jonka tahtiin chillailitte oli VIIMEINEN laulu, jonka
IKINÄ kuulit.

Etkö toivokin, että sinulla olisi ollut mahdollisuus kertoa
kaikille heille kuinka heitä rakastit?

Etkö toivo, että olisit voinut kertoa vanhemmillesi viimeisen kerran, että rakastit heitä?

Etkö toivo, että olisit voinut suudella
poika/tyttöystävääsi viimeisen kerran?

Toivotko, että olisit voinut kertoa ihastuksellesi kuinka
paljon pidit hänestä?

Toivotko että voisit halata ystäviäsi vielä viimeisen
kerran?

Toivotko että sinulla olisi ollut mahdollisuus tehdä kaikkea tuota?

SINULLA ON YHÄ!

Jos tämä viesti vähänkin kosketti sinua ole hyvä ja kopioi tämä omaan seinääsi sillä minua tämä todella kosketti ja haluan sanoa teille kaikille, että välitän teistä todella paljon, sillä sitä ei koskaan tiedä, mitä voi tapahtua.

Ja muista tämä sanonta:
Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi.

Ja kun joku sanoo rakastavansa sinua, tiedä sen tarkoitus ja
tarkoita sitä kun itse sen sanot.

Jos sinä et kopioi tätä niin olet kylmäsydäminen etkä välitä rakkaimmistasi. Tämä voi olla sinun viimeinen mahdollisuutesi.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Ajakaa vaan perässä!

Oli melkee viime vklp toisinto!
 
Tuli lainattua muutama leffa Jaanalta, nuitako vielä joskus ehtis kattoakki!  Muuten kolussa on sitä sammaa tylsää ja näi, pittäis vissii kehitellä sinne jotaki viihettä ;) Ens viikolla ois kampaaja ja kaverin kans leffa iltaa, sekä viikonloppuna pitäs kahen pohjoseneitin ettiä tiensä tänne käymää :3
Nyt on sanallinen arkku ihan tyhjänä taaas, eikä saa millää muutako tommosta selostusta kirjotettua....ehkäpä meikäki vielä joku pv hiffaa kirjottamisen salat!