Yli-Suvanto-ilta, nimittäin sisko ja sen veli, sekä muutama muu hulikaani!

 

Liivaselän kämppä koko komeuvessaan, mutta nyt turvavyöt kiinni sillä seuraavaksi luvassa on  lentävät Datsunit part; 2 !

  Tästä pääsee lukemaan lentävät lautaset 1 halutessaan.

 

 

 

"Sie olet aivan yhtä tyhmän näkönekö ennenki! "

"Älä huoli sie olet vielä tyhmemmmän"

 

 

"Mistäään en mittään tiiä, eiku katoppa nuita jälkiä!"

"No, mitä niistä? "

"Niistä näkkee, että son ollu musta poro."
"hääääh mistä sen tietää?"
"no sehän on selvä"

"täh..."

 

 

 

"Äläs nyt olen mie oppinu käyttämään niitä jarruja! "

"eeen usko sullei vaan ollu tarpeeksi vauhtia "

 

 

..en tykkää..

..en tykkää..

..en tykkää..

..Ekkö tykkää?

 

 

Tosi ystävät on erikseeen!

 

 

"Jos vaihetaan siitä vain katteet nii se ei ole keltanen"

 

 

Unari, Meltaus, Sodankylä, Rollo...

Eiku kierki, kittilä, levi, lemmi, Inari, Ivalo...

JOKO MENNÄÄN?

 

Ruonosuoneni on hukassa

Runosuoni ei syki, sormet ei lennä näppäimistöllä, eikä aikaa ole, sen puoleen että elämässä jotain kirjoitettavaa olisi.

Höpön löpön selityksiä vanhoja ja niin puhki kuluneita. Elämä rullaa eteen päin, sieltä ja täältä putkahtelee ideoita joita pitäis vain jaksaa rustata paperille. Aika no se nyt välillä on kortilla näin saamattomalla ihmisellä.. Myönnän olevani hieman laiska ja saamaton, mutta luovuttamaan en suostu, ei ei ja ei. On käyny mielessä mitä ideaa on muka pitää blogia, kun postauksia tulee harvoin, mutta on tämä ollu osa minun elämää, ja näen päässäni sen olevan myös osa minun tulevaisuutta.

Nyt yritän saaha ryhtiä itseeni ja puhtia sormen päihin. Tulevaisuudesta jos vielä pari sanaa, yhä enemmän minua kiehtoo kirjottaa ajatuksia ja mielipiteitä, vähemmän sitä roskaa mitä olen puuhaillu. En lupaa lopettaa omista menemisistäni puhumista, mutta tämän blogin pääsuunta ei taia olla siinä enään.

Loppuun maininta että kyllä olen yrittänyt pari päivää nyt kirjoittaa sanasta ironia ja kuinka se osui kohdalleni, mutta toistaiseksi luonnoksia on viisi, eikä yhtään julkaisukelpoista. 

it's tea time.

"Meitä ei ennään ole"

"Nehän on eronnu jo aikoja sitten"

"ei siinä vain ennään ollu sitä kipinää, ei ole ollu aikoihi"
"emme jätä teitä jätämme toisemme"

"emmie ees tiiä, tuo välimatka"

"sitä joko ollaan tai ei olla"

"sehän vaan satuttaa"

"niin mieki luulin rakastavani sitä"

 

Otteita eri ihmisten parisuhteista, ja niiden loppumisesta tai vaikeuksista. Tutustuin vuosi sitten yhteen tyttöön, joka on sen koko ajan mitä oon sen tuntenu ni ollu suhteessa ja nyt joku aika sitten eros, aloin melkein itkemää pelkästä tiedosta, sillä joittenki vaan ajattellu niitten olevan niin in lööv ja loppuelämän yhessä. 

 

Tässä toisten erobuumissa, on itekki alkanu miettii itteää, ja omia hommia. Siis faktahan on se, no fakta on fakta.... mistäään en mittään tiiä mutta katotaan päivä kerrallaa mitä elämä tuo tullessaan.

 

Rakkaus sattuu ja aiheuttaa kärsimystä. Se joka ei koskaan rakastu ei joudu kokemaan sitä tuskaa. Uskallan väittää että kaikki rakastuneet kärsii, eri tavoilla mutta kuitenkin. Toisaalta  taas näin nuorena on pakko uskoa että rakkaus antaa enemmänkö ottaa. Että se kannattaa ja siihen pittää uskoa ja luottaa että joskus itte saa kokea sen.

 

 

viimeinen vilkaisu lapsuuteen...

 

Ajatus laukkaa mutta tekstiä ei synny... Kappas vain ei taasen ole mikhän uusi tunne. Mutta ehkäpä meikä kirjottaa vähän jo vanhasta ja puhkikulutetusta aiheesta, nimittäin Mie muutin tavallaan Rolloon. Joo.o mitähän muuta järkevää tästä vois kertoa...Kämppä on niin iso että hukkaan itteni tänne ja yksin asuminen on vitun greepyä siis ei, ei, ei, ole ollenkhan minun tyylistä. Meillähän kotona asu 5+koira ja lisäksi siellä ramppas setät, tätit, serkut, sukulaiset, kaverit, naapurit, kyläläiset...Joten yritäppä sitten asua tämmösessä betonibunkkerissa yksinään, onneksi mulla sentään on muutama komppis, jokka on pyöriny täällä tai miet jossaki muualla.

Tähän asti tää on menny niinko lomana, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa kyrsimään, ikävä on mönkkäriä ja mettää. Ehkä tästä selviää vielä ko laskee päiviä viikonloppuun, mutta kauhulla oottaa sitä ko alkaa etot, sitten kelkkakelit ja porotki ois kotona. Mien tiiä miten mie pärjään ko tottunu, että voi koska vain hypätä kelkhan ja ajjaa minne tahtoo tai sitten vain ajjaa aijjalle ja touhuta siellä, tai vain istua ja kattoa..

Njäh ei se valittamalla parane, son vain kestettävä. Eiköhän tämä tästä ko keskittää ajatukset vaikka kuntoiluun, leffoihin, kouluun, kavereihin, juhliin, teatteriin tai sitten päivien laskemisee kotia ja töihin! 

 Pittää vain hymmyillä silmillä ja piettää positiivinen elämän asenne.

 Ja joo onse tuo kouluki alkanu ihan hyvin. Matkailupuoli on muuten niiiiiin perfect, mutta se english...noooooot, maybe some day, i speak it well, but siihen asti näillä menhän... Ehkä mie vain hymmyilen ja viiton silloin.. ja paiskon sitten kahta kauheammin muita töitä.

 

 

 

 

 

Turhan päivinen päivitys

   SUVI ON MAAILMAN IHANIN JA TIKKARIT ON HYVIÄ! ELÄMÄ KANS HYMYILEE!
   Ei mulla muuta... Heippa <3

helppoa ko heinän teko

 

Uuuuuh mikä kesä , ensin palellaaa toppavaatteissa kesäkuu ja sitten uijjaan hiki päässä tää heinäkuu, ja ikinä mikhän ei ole hyvä, vaan aina valitetaan...

Oli keli mikä hyvänsä ni kuitenki on ollu kiirettä oli töitä tai vappaata,  konneella ei juuuri ole tullu käytyä syystä ja kolmannesta. Tai jos olenki käyny ni en ole jaksanu alkaa kirjottammaan, onhan se oma hommansa aina ja paskat laiska vain olen. Iltasin kyllä tullee mieleen vaikka ja mitä tekstin tynkää mutta sittenko olis se hetki että vois jotaki rustata ni ei ei ja ei pää vaan lyö tyhjää...tämä kirjottaminen tuntuu olevan yhtä helppoa ko heinän teko eli pirun rankkaa....Näillä mennään.

 

-vasanleikkoja yritetty...

- aivee ja kuivatheinät tehty kokonaan

- kerpun tekoki puolessa välissä

- uitu on niin lammessa ko joessaki

- sairastanu sängyn pohjalla

- serkun rippijuhlat tsekattu

- sukulaissuhteita hoiettu

- talkoo hommia siellä ja täällä

- herkuteltu jäätelöllä

- seurattu jalkapallon juhlaa

- ja mikä tärkeintä otettu monia selfietä...hyi että olenkhan mie vähän koukussa...

 

- JA tännäään satteen kunniaksi kämpälle, viettään laatuaikaa, lihat on marinaadissa ja perunat esivalmisteltu, tavarat pakattu ja loma anottu. Pari tuntia vielä ja sitten ei muutako hyvä ruoka, sauna, ja parhaat jutut.

 

se on yötön yöki ohitte ja syksy tulossa..

 

 

mettästä kotiutunu hetkeksi

 

 

 

 

 




Muutama päivä mettässä, huonolla menestyksellä...Eei muutako kotia oottelee että ilimat lämpenis ja sitten uuestan methän. Tännään sitte ruuan laittoa ja siivoilua...

  Nyt unten maille ja aamulla rehun tekhon!

miksei me olla niitä voittajii...vai ollaanko

 

Hymyn taakse on helppo kätkeä niin paljon kaikkea, vetää vaan naaman virneeseen, mutta silmät on net jokka kavaltaa ihmisen yleensä. Toki jokku ossaa hämätä myös silmillään, muttei kaikki,  tai ei hoksaa tehä sitä... Silmistä voi lukea niin paljon kaikkea kaunista, rumaa, kilttiä, ilkeää, iloa, surua, onnea, tuskaa, toivoa, epätoivoa, rakkautta ja vihaa.

 

 

Siinä viestissä luki "Tuo tyttö nukkuu tuossa vieressä, mie taas itken ja mietin."
"Mie mietin, nauran ja itken" vastasin.
"Miksi sie naurat"
 "Sen pojan takia, tän tilanteen koomisuuden ja kuinka hullua elämä on"

 

Jo tätä keskustelua ennen me mietittiin miks tää elämä on niin monimutkasta. Miksei sen asiat oo hyvin... miksei mun asiat oo hyvin... miksi "vaan voittajat selvii", miksei me olla niitä voittajii...
.

Varmaan lopulta kaikkien elämä on melko vaikeaa, ja se ainut asia mikä siihen lopulta vaikuttaa tullee sisältä omasta päästä, sydämmestä tai sielusta, miten kukanenki nyt tahtoo ajatella. Optimistin lasi on puoli täys, pessimistin lasi on puolityhjä ja realistin lasi on puolillaa. Sama asia eri suhtautuminen ja ei se jää nuihin kolmeen vaihtoehtoon vaan niillä on lukuisia välimuotoja, jopa mehulasilla, mutta lähinnä siis niillä vakavemmilla asioilla. Ei oo olemassa hyvää ja pahaa eikä mikäään ole sitä miltä se näyttää.

 

Vaikka elämä ei oo sitä hohtoa ja onnea, aina, vaan usein täyttä paskaa,
Ainakin maailma on kaunis♥

 

 

 

 

lapin lapseksi syntyä sain

Minun postaukset on tainnu viimeaikoina olla luonto sitä, mettä tätä... Noh siihen se jatkossaki varmaan mennee, sillä voiko parempaa olla! 

 Nää kuvat on viime vkl , tullee vasta nyt sillä olen ollu töissä viikon, ja työsuhde-etuihin kuuluu myös majoitus, joten eilen tulin illasta vasta kotia. Ens viikko olis vielä töitä ja sen jälkeen kotihommia loppukesä varmaan, vaikka minusta ei ikinä tiijä mihin lopulta päävyn.

Nytten vain aamupäivän laiskotellu, mutta pitäis sitä lähteä aitta siivoamaan, että saan minun rakhan kesäkodin kuntoon! olise vain tuskaa viimeyö nukkua sisällä, ens yönä oma rauha, viileä huone, ja tieten minun prinsessasänky köhköh...

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

It's over !

 

Kymmenen vuojen peruskoulu on ohi, tuskalla ja hiellä suoritettu pakkopulla saatu kunnialla päätökseen!

 

KA 8.8

20€ stipendi, jostai ööö aktiivisuudesta tai jottai en tiijä, en kuunnellu siellä juhlassa, ko selitin kaverille jotaki.

 

 

 

Haluaisin tehä jonku kunnon koulupostauksen mutta luulempa mun elämän olevan liian hektistä semmosiin. Voihan siittä aina haaveilla...

Nooo juotiin sukulaisten kans kakkukahvit, seku vasiten ja sen jälkeen aloin töihin, tekkee pomua, mikäs siinä ilta kuulla kuka bilettää ja missäki, itte istuen ja tuijjottaen ajopäiväkirjoja...
Huomenna parlamenttiin ja tiistaina alkais työt! Äkkiä kulluu aika mettään lähtöä ootellessa, ja silloin son se kesä on parhaimmillaan♥

 Hyväää kesää kaikille!